Kieliasun merkitys markkinoinnissa

Yrityksen markkinoinnin kannalta on tärkeää, että kieliasu on sujuvaa ja helppolukuista. Vaikka materiaalit olisivat ulkoisesti kuinka upeat tahansa kuvineen ja muine elementteineen ja tekninen toteutus olisi loistavaa, ikävä kyllä kehno kieliasu voi antaa yrityksestä epäammattimaisen kuvan ja pahimmassa tapauksessa jopa karkottaa asiakkaat. Moni haluaa ymmärrettävästi säästää tässä kohtaa, koska se on helppo säästökohde.

Tämä artikkeli käsittelee suomenkielisiä tekstejä, mutta samat asiat pätevät pääpiirteittäin myös muihin kieliin. Vaikka verkkosivut ja markkinointimateriaalit toteutettaisiin pelkästään suomeksi, tekstit on hyvä luetuttaa kielentarkastajalla, koska usein toinen löytää teksteistä sellaisia virheitä, joille kirjoittaja on itse tullut sokeaksi. Samoin toinen kielentarkastaja voi löytää toisen kielentarkastajan tarkastamasta tekstistä virheitä, joten mitä useampi tekstin lukee, sitä parempi.

Tekstin viimeistelyyn tarjotaan internetistä monenlaisia palveluita, mm. oikolukua, kielentarkistusta, kielenhuoltoa ja editointia. Termit tuntuvat välillä sekoittuvan, ja usein näillä saatetaan tarkoittaa käytännössä samaa asiaa. Siksi onkin tärkeää varmistua, että kielentarkastaja ja asiakas ovat yhteisymmärryksessä siitä, mitä tekstille on tarkoitus tehdä.

Oikoluku

Usein kuulee puhuttavan oikoluvusta, kun tarkoitetaan oikeastaan laajempaa tarkistusta. Oikoluvun sijaan Kielitoimiston sanakirja kehottaakin käyttämään ilmaisuja oikaisuluku ja korjausluku. Joka tapauksessa oikoluku tehdään yleensä laadukkaalle tekstille, joka on rakenteellisesti kunnossa. Siitä tarvitsee parannella vain pieniä oikeinkirjoitus- ja kielioppivirheitä, kuten välimerkkejä, yhdyssanoja ja lyhenteitä. Koska oikoluvussa keskitytään enimmäkseen tekstin pintapuoliseen tasoon, se on myös suhteellisen nopea tehdä.

Kirjoittajan kannattaa lukea tekstinsä aina itse, mutta myös käyttää muita henkilöitä oikolukijoina. Kun teksti on kirjoittajan mielestä valmis, on hyvä pitää tauko kirjoittamisen ja lukemisen välissä vaikkapa yön yli. Tällöin sokaistumisvaara omalle tekstille pienenee, ja sitä katselee ikään kuin uusin silmin. Kun kirjoittaja on oikolukenut tekstinsä ensimmäisen kerran, kannattaa taas pitää taukoa ja lukea teksti vielä muutamaan kertaan ennen sen antamista muille tarkastajille.

Itseään voi huijata myös vaihtamalla fontin ja/tai asettelun erilaiseksi, jolloin teksti tuntuu vieraammalta. Tekstin voi myös lukea eri laitteilla kuin sen on kirjoittanut, esimerkiksi puhelimella, tabletilla tai paperille tulostettuna. Tällöin teksti tuntuu vieraammalta, kun kirjoitusnäkymä muuttuu totutusta, ja virheitä saattaa olla helpompi havaita. Oikolukuvaiheessa tekstistä on hyödyllistä tarkkailla kirjoitus- tai näppäilyvirheiden lisäksi mm. isojen ja pienten kirjainten sekä numeroilmausten käyttöä, yhdyssanojen kirjoittamista, lyhenteiden taivutuksia, joka/mikä-pronominien viittaussuhteita, pilkkuja ja pisteitä sekä muita välimerkkejä.

Vaikka tekstinkäsittelyohjelmien oikolukutoiminto onkin hyvä alku ja sitä kannattaa toki hyödyntää, se ei kuitenkaan ole erehtymätön, joten teksti on hyvä lukea ajatuksella läpi. Automaattinen oikoluku ei esimerkiksi hälytä virheestä, jos väärin kirjoitettu sana on kuitenkin olemassa oleva sana. Näppäilyvirheet voivat muuttaa merkitystä radikaalistikin, kuten vaikkapa seuraavaan mainoslauseeseen luiskahtanut ylimääräinen L-kirjain todistaa: Pallomieskalenterit nyt myynnissä. Myös kirjaimen poisjääminen voi aiheuttaa hupaisiakin mielleyhtymiä, kuten tässä otsikossa: Imaisutaidon lukioon ennätysmäärä hakijoita.

Oikolukutoiminto ei myöskään huomioi sellaisia pilkkuvirheitä, joissa virke toimii sekä pilkun kanssa että ilman pilkkua, mutta merkitys muuttuu. Näin käy esimerkiksi tässä ohjeistuksessa: Siirry toiseen turvalliseen maksuvaiheeseen vs. Siirry toiseen, turvalliseen maksuvaiheeseen. Ensimmäisessä tapauksessa on siis kaksi turvallista maksuvaihetta, mutta jälkimmäisessä vain toinen maksuvaihe on turvallinen.

Myös väärin valittu joka/mikä-pronomini voi muuttaa virkkeen merkityksen jopa päinvastaiseksi, vaikka molemmat vaihtoehdot olisivatkin mahdollisia, kuten näissä esimerkeissä: Poistimme mainoksen, joka häiritsi asiakkaitamme vs. Poistimme mainoksen, mikä häiritsi asiakkaitamme. Ensimmäisessä tapauksessa joka-sana viittaa edeltävään mainos-sanaan, eli asiakkaita häirinnyt mainos on poistettu, mutta jälkimmäisessä tapauksessa mikä-sana viittaa koko edeltävään lauseeseen, eli mainoksen poistaminen onkin häirinnyt asiakkaita.

Kielentarkistus & kielenhuolto

Kielentarkistus tarkoittaa pintatasoa perusteellisempaa muokkausta, jossa parannetaan tekstin ymmärrettävyyttä ja sujuvoitetaan ilmaisuja. Kielentarkistus kannattaa tehdä, jos tekstissä on muutakin muokattavaa kuin kirjoitus- ja kielioppivirheitä. Osa ongelmakohdista voi johtua vieraan kielen vaikutuksesta, joten etenkin jos kirjoittaja ei kirjoita omalla äidinkielellään, kielentarkistus kannattaa aina tehdä. Käännöskielisyys saattaa paistaa tekstistä läpi silloinkin, kun kirjoittaja kääntää tekstiä omalle äidinkielelleen, joten kielentarkistusta tarvitaan tällöinkin.

Kielentarkistuksessa tekstiin paneudutaan syvällisemmin kuin pelkässä oikoluvussa ja siitä voidaan korjata mm. tyyliä, sanavalintoja, poikkeavia sanajärjestyksiä, asioiden esittämisjärjestystä, virheellisiä lauseenvastikkeita ja mutkikkaita virkerakenteita. Tekstistä toteutetaan ehyt kokonaisuus, jolloin sen sujuvuus ja luettavuus parantuvat. Kielentarkistus vie enemmän aikaa kuin pelkkä oikoluku.

Kielenhuolto liittyy läheisesti kielentarkistukseen, mutta se on oikolukua ja kielentarkistusta laajempaa. Teksti käydään läpi ja korjataan kuten kielentarkistuksessa, mutta lisäksi annetaan kirjoittajalle palautetta tyylistä, toistuvista virheistä, sujuvuudesta ja tietysti myös vahvuuksista. Kielenhuolto sopii kirjoittajalle, joka haluaa oppia tuottamaan parempaa tekstiä. Kielenhuolto vie luonnollisesti enemmän aikaa kuin oikoluku tai kielentarkistus.

Tyyli ja sanavalinnat

Tekstin tyyli on hyvä valita kohdeyleisön mukaan. Tyyli on tärkeää pitää yhtenäisenä, jotta se toimii. Sanavalinnat vaikuttavat luonnollisesti tekstin tyyliin ja niillä voidaan luoda erilaisia mielikuvia lukijalle. Niinpä sanavalinnoissakin on aina hyvä pitää tekstin tarkoitus ja kohdeyleisö mielessä. Jos yrityksen kotisivulla pyydetään pirauttamaan tai kilauttamaan soittamisen sijaan, lukijalle tulee yrityksestä ehkä rento mielikuva. Eri asia on tietenkin, onko tämä tavoiteltavaa. Kun taas vaikkapa ravintolan kotisivuilla mainostetaan samettista kurpitsakeittoa, hunajaglaseerattua fasaaninrintaa ja männynkäpykaramellilla maustettua syysomenaa, lukijalle syntyy aivan erilainen mielikuva kuin seuraavista ruokalajeista: päivän soppa, pottusosetta ja pekoni-kermasoosia ja mustikkarättänä.

Jos tarkoituksena on välittää tietoa yksiselitteisesti ja tehokkaasti, on parempi pysyä asiatyylissä. Asiatekstien kieli on neutraalia, selkeää, tiivistä, täsmällistä ja ymmärrettävää. Silloin käytetään sanojen neutraaleja merkityksiä leikittelemättä sivumerkityksillä. Kieli on niin sanotusti huomaamatonta, jotta lukija voi keskittyä itse asiaan eikä erikoisiin ilmaisuihin. Joihinkin yhteyksiin sopii taas paremmin humoristinen tyyli, jolloin sanat saavatkin herättää lukijan huomion, koska niillä luodaan erilaisia mielleyhtymiä. Tiettyihin aihealueisiin liittyen on kuitenkin turvallisempaa valita hillitty asiatyyli, koska väärät sanavalinnat voidaan kokea jopa loukkaavina. Esimerkiksi hautaustoimiston ei välttämättä kannata mainostaa kotisivuillaan seuraavasti: Kuuma tarjous! Nyt viedään tuhkatkin pesästä – kaikki uurnat puoleen hintaan.

Kielentarkistaja ei tietenkään vaihda kirjoittajan valitsemaa tyyliä toiseen, mutta punnitsee sanavalintoja tyyliin nähden. Jos teksti on kirjoitettu asiatyylillä, mutta siellä vilahtelee puhekielisiä sanoja, ne vaihdetaan tyylin mukaisiksi. Esimerkiksi seuraava virke on irrotettu muuten asiatyylisestä tekstistä: Asuntolainan hakijalta tsekataan usein ensimmäiseksi luottotiedot. Puhekielinen sana tsekata pistää lukijan silmään, ja sen voisi korvata vaikkapa neutraalimmalla sanalla tarkastetaan.

Vaikka tyyli olisi yhdenmukainen, joskus ilmaisut voisivat olla luontevampiakin, kuten tässä toteamuksessa: Usein taloudellista tappiota suurempi paha on kuitenkin maineen häviäminen. Lukija varmasti ymmärtää lauseen sisällön, mutta sujuvampaa olisi sanoa maineen menetys. Lisäksi sanavalintoja pohtiessa, ja tietenkin koko tekstiä kirjoittaessa, kannattaa välttää toistoa, kuten tässä virkkeessä: Verkkokauppaa miettiessä on hyvä miettiä, kuinka laajaa tuotevalikoimaa on mietitty. Ei ole lainkaan tavatonta, että kirjoittaja alkaa toistaa tiettyjä ilmaisuja tekstissään. Kun omat virheensä tiedostaa, niitä on kuitenkin helppo hakea tekstinkäsittelyohjelman hakutoiminnolla ja korvata toisilla. Tämänkin tekstin kirjoittajalla on valitettavasti tapana toistaa mm. ilmaisuja kannattaa, on hyvä, esimerkiksi, kuten ja myös.

Sanajärjestys ja informaatiorakenne

Sanajärjestys osoittaa kieliopillisia suhteita monissa kielissä. Sen sijaan suomessa sanajärjestys on suhteellisen vapaa. Sanajärjestystä muuttamalla voidaan kuitenkin ilmaista erilaisia vivahteita ja painotuksia. Ilman painotusta sanajärjestys on ns. SVO-järjestys (subjekti, verbi, objekti), kuten tässä virkkeessä: Toimitusjohtaja soitti puhelun. Tällöin mikään lauseenjäsen ei saa toista suurempaa painoarvoa, toisin kuin seuraavassa virkkeessä sanajärjestyksestä poikkeaminen kiinnittää lukijan huomion: Puhelun soitti toimitusjohtaja. Painotus siirtyy sanaan toimitusjohtaja, eli toimitusjohtajan soittaminen oli epätavallista.

Epätavallinen painotus vie huomion helposti pois asiasta, minkä vuoksi sanajärjestys ei ole yhdentekevää suomessakaan. Joskus sanajärjestys voi jopa muuttaa merkitystä. Kannattaa siis huomioida, ettei teksti ole monitulkintainen sanajärjestyksen vuoksi. Kun jonkin ilmauksen voidaan tulkita liittyvän sekä edellä että jäljessä olevaan ilmaukseen, syntyy hahmotusongelmia. Esimerkiksi seuraava virke voidaan tulkita kahdella tavalla: Asiakas maksaa viivytyksittä toimitetun tavaran. Vaikka virke on kieliopillisesti oikein, lukijalle herää kysymys: onko tavara toimitettu viivytyksittä vai pitääkö asiakkaan maksaa viivytyksittä? Virkettä voidaan selventää muuttamalla sanajärjestystä: Asiakas maksaa toimitetun tavaran viivytyksittä. Näin käy selväksi, että viivytyksittä-sana liittyy maksamiseen.

Suomessa sanajärjestys ilmaisee siis tekstin informaatiorakennetta. Lukijan on helpompi ymmärtää tekstiä, kun kirjoittaja aloittaa lauseen lukijalle tutulla asialla ja jättää uuden tiedon loppuun. Tuttuja asioita ovat sellaiset, jotka perustuvat yleistietoon, tekstiyhteyteen tai joita on käsitelty aiemmin tekstissä. Esimerkiksi seuraavassa katkelmassa tuttu asia on sijoitettu virkkeen loppuun, mikä vaikeuttaa tekstin lukemista ja ymmärtämistä:

Monenlaisia välineitä tarvitaan valokuvaukseen. Kamera on tietenkin tärkein väline. Ei ole kuitenkaan aina helppoa valita kameraa.

Vaikka teksti on jälleen kerran kieliopillisesti oikein, informaation kulkua on vaikea seurata. Sen sijaan alla olevassa katkelmassa tuttu asia annetaan ensin ja uusi asia tuodaan vasta virkkeen lopussa. Seuraava virke jatkaa jo aiemmasta virkkeestä tutusta aiheesta, jolloin lukeminen helpottuu:

Valokuvaamiseen tarvitaan monenlaisia välineitä. Tärkein väline on tietenkin kamera. Kameran valinta ei kuitenkaan ole aina helppoa.

Poikkeuksen esittämisjärjestykseen tekevät mutkikkaat määreet tai pitkät luettelot, koska virkkeen alkuun ei kannata sijoittaa kovin raskaita ilmaisuja. Lukijan on helpompi hahmottaa tekstiä, kun lauseet alkavat lyhyemmillä lauseenjäsenillä ja loppuvat pidempiin. Alla olevassa kotieläinpihan esittelyssä luettelo eläimistä on jätetty loppuun luettavuuden sujuvoittamiseksi:

Kotieläinpihassamme tutustut mitä vekkuleimpiin eläimiin. Kierroksella voit tavata mm. Lasse-laaman, Alli-alpakan, Viljo-vuohen, Kalle- ja Kaarle-kilpikonnat, Puputin kääpiökanipariskunnan poikasineen, kolmekymmenpäisen kanalan väen sekä hurjan Rontti-kukon.

Mutkikkaat virkerakenteet

Kielenhuollossa keskitytään yleensä mutkikkaiden rakenteiden korjaamiseen, mutta helpompaa olisi tietysti välttää niitä alusta asti. Mutkikkaiden rakenteiden lisääntyessä nimittäin kasvaa myös virheiden mahdollisuus. Jos virke on liian pitkä, sen hahmottaminen kokonaisuutena voi olla jopa mahdotonta. Toisaalta liian lyhyet virkkeet tekevät tekstistä töksähtelevää. Hyvin kirjoitettu virke mahtuu yleensä päälauseen verbin ympärille. Kun mutkikkaita virkkeitä korjataan, eritellään aluksi virkkeen sisältämät ajatukset ja kirjoitetaan ne omiksi virkkeikseen. Liian lyhyt virke voi taas johtua siitä, että kirjoittaja olettaa lukijan ymmärtävän loput, ja silloin virke ei sano sitä, mitä sen oli tarkoitus sanoa.

Sopiva pituus riippuu tekstin tyylistä ja asiasisällöstä, mutta jonkinlaisena nyrkkisääntönä voidaan pitää seuraavia määriä: 1) virke koostuu kahdesta lauseesta, 2) lauseessa on kuudesta seitsemään sanaa ja 3) virke on alle 15 sanan mittainen. Nämä eivät kuitenkaan ole mitään ehdottomia ohjeita. Enemmänkin sanoja sisältävä lause voi olla selkeä, samoin kuin pidempikin virke voi olla ymmärrettävä, jos sen osat on helppo hahmottaa.

Kun virkkeet paisuvat liian pitkiksi ja vaikeasti hahmotettaviksi kokonaisuuksiksi, niihin on yleensä yritetty mahduttaa liian monta ajatusta. Sellaisia ovat esimerkiksi liian pitkät lauseet, joissa pääasiat on erotettu toisistaan runsailla sivulauseilla tai etumääriteketjuilla. Alla olevassa esimerkissä liiallinen sivulauseiden käyttö tekee virkkeestä mutkikkaan ja hankalasti hahmotettavan:

Sosiaalista mediaa on hyvä käyttää yrityksen markkinoinnissa yhtenä osa-alueena, mutta sen varaan asioita ei kannata koskaan jättää, sillä sosiaalisessa mediassa et itse kontrolloi kaikkia asioita, vaan joudut aina luottamaan johonkin kolmanteen osapuoleen ja ehtoihin, jotka saattavat muuttua hetkenä minä hyvänsä.

Virke on helpointa jakaa kahteen virkkeeseen esimerkiksi näin:
Sosiaalista mediaa on hyvä käyttää yrityksen markkinoinnissa yhtenä osa-alueena, mutta sen varaan asioita ei kannata koskaan jättää. Sosiaalisessa mediassa et itse kontrolloi kaikkia asioita, vaan joudut aina luottamaan johonkin kolmanteen osapuoleen ja ehtoihin, jotka saattavat muuttua hetkenä minä hyvänsä.

Mutkikkaat virkerakenteet saattavat johtua myös liiallisesta lauseenvastikkeiden käytöstä. Lauseenvastikkeet ovat sivulauseita vastaavia rakenteita, joiden verbi on kangistuneessa nominaalimuodossa. Niillä voidaan korvata että- ja kun-lauseita sekä tehtävän tapaa ja päämäärää ilmaisevia lauseita, kuten seuraavassa esimerkissä: Kun tarjous astui voimaan, asiakkaat villiintyivät vs. Tarjouksen astuttua voimaan asiakkaat villiintyivät. Vaikka lauseenvastike on usein sivulausetta lyhyempi, sivulause on yksiselitteisempi, sillä lauseenvastike ei aina paljasta lauseen aikamuotoa muuten kuin asiayhteyden perusteella. Luontevassa puheessa lauseenvastikkeita ei juuri käytetä muuten kuin kivettyneissä ilmaisuissa, kuten esim. mennen tullen. Lauseenvastikkeisiin kerrytetään usein liikaa asiaa, ja niinpä runsaasti lauseenvastikkeita sisältävä teksti on raskasta luettavaa ja hankalasti hahmotettavaa, kuten alla olevasta esimerkistä käy ilmi:

Tekniikka tarjoaa myös muita mahdollisuuksia, kuten mobiililaitteissa tuttujen sovellusominaisuuksien hyödyntämisen, kuten yläpalkkiin pukkaavien viestien lähettämisen asennetusta sivusta käsin.

Lauseenvastikkeeton ilmaisu on yleensä helpompi ymmärtää, joten yllä oleva virke kannattaa pilkkoa osiin ja ilmaista asia yksinkertaisemmin vaikkapa näin:
Tekniikka mahdollistaa myös muut mobiililaitteista tutut sovellusominaisuudet. Kun sivu on asennettu, voidaan esimerkiksi lähettää ponnahdusviestejä laitteen yläpalkkiin.

Lauseenvastikkeiden tapaisia ovat myös sellaiset ilmaukset kuten johtuen, koskien, riippuen, liittyen, johdosta ja toimesta, joista on tullut vakiintuneiden sanontojen osia. Yleensä näitä ei korjata kielentarkistuksessa, koska sanonnat ovat juurtuneet kirjoitettuun kieleen, ja kielenhuollossakin niihin suhtaudutaan nykyisin sallivammin. Tästä huolimatta sanonnat eivät sovi hyvään tyyliin, joten niitä kannattaa etsiä tekstistä ja ilmaista asia toisin. Ylläolevassa esimerkissä ilmaus käsin tekee virkkeestä jopa hiukan käännöskielimäisen, vaikkei kyseessä ole käännösteksti. Lisäksi puhekielinen sanavalinta pukata herättää huomiota asiatyylin seassa.

Lauseenvastikkeiden ohella kohtuuton substantiivirakenteiden käyttö voi tehdä kirjallisesta ilmaisusta jäykkää ja kapulakielistä. Lisääntyneiden substantiivien syyksi on epäilty mm. englannin vaikutusta, joten etenkin käännösteksteistä on hyvä tarkkailla tarpeettomia substantiiveja. Substantiivitaudiksikin kutsuttu ilmiö alkaa itää, kun kirjoittaja kuvaa tekemistä verbien sijaan substantiiveilla. Substantiivien liikakäytölle alttiita verbejä ovat mm. suorittaa, aiheuttaa, toteuttaa, tapahtua, edellyttää, muodostua, ilmetä, vaikuttaa ja tehdä. Jos tekstistä löytyy jokin näistä verbeistä, kannattaa etsiä sen yhteydessä oleva substantiivi ja miettiä vaihtoehtoista ilmaisua. Esimerkiksi seuraavassa tiedotteessa suoritetaan ja toteutetaan:

Taloyhtiössä suoritetaan viemärien huoltotöitä torstaina. Pyydämme asukkaita toteuttamaan tarvittavat suojaukset vesipisteille etukäteen.

Yksikertaisempaa olisi ilmaista asia vaikkapa näin:
Taloyhtiön viemärit huolletaan torstaina. Pyydämme asukkaita suojaamaan vesipisteet etukäteen.

Joskus substantiivirakenteilla voidaan hämätä lukijaa tarkoituksellisesti, kun kirjoitetaan epämieluisasta aiheesta, koska asian verhoaminen substantiiveihin tuo etäisyyttä. Persoonamuotoiset verbit nimittäin vaativat kertomaan tekijän epämiellyttävälle tekemiselle. Esimerkiksi vuoden sitoutumista vaativa kuntosali voi mainostaa jäsenyyttään näin: Kuntosalijäsenyys edellyttää sitoutumista vuoden määräajaksi keskeytyksettä. Substantiivien kätköissä ikävät käyttöehdot kuulostavat paljon miellyttävämmältä kuin seuraavassa virkkeessä: Asiakkaan on sitouduttava kuntosalijäsenyyteen vuodeksi, eikä jäsenyyttä voi keskeyttää. Substantiiveja kannattaa siis käyttää harkiten ja suosia niiden sijaan verbejä, jotta tekstistä tulee ytimekästä ja tiivistä.

Edellä on kuvattu joitakin tapauksia mutkikkaista virkerakenteista ja niiden syistä. Kuten jo todettiin, helpointa on välttää niitä jo kirjoitusvaiheessa. Mitä enemmän edellä mainittuja ongelmakohtia tekstissä ilmenee, sitä vaikeampaa kielentarkastajan voi olla ymmärtää, mitä tekstissä on oikeastaan haettu. Ongelmat lisääntyvät entisestään, kun aihepiiri on kielentarkastajalle ennestään tuntematon tai tekstiin sisältyy tietyn alan jargonia. Silloin on parasta ottaa yhteyttä kirjoittajaan, jotta tekstin sisältö pysyy virheettömänä ja lopputuloksesta saadaan kaikkia miellyttävä.

Vinkkejä kirjoittajalle

Tämä artikkeli on pelkkä pintaraapaisu siitä, mitä tekstiä kirjoittaessa ja viimeistellessä tulisi huomioida. Internet on pullollaan erilaisia kielenhuollon oppaita ja ohjeistuksia, joita kannattaa ehdottomasti hyödyntää kirjoittaessa. Tunnettuja ongelmakohtia on helpompi vältellä jo tekstiä kirjoittaessa kuin korjata niitä jälkikäteen. Kun tämän lisäksi pyytää muita tarkistamaan tekstinsä ja antamaan siitä korjausehdotuksia ja palautetta, kirjoittaja osaa jatkossa välttää toistuvat sudenkuopat tekstissään. Lisäksi kielentarkastajan työ nopeutuu ja helpottuu, ja se on tietenkin myös edullisempaa asiakkaalle.

Ainakin seuraavat asiat kannattaa huomioida tekstiä tarkistettaessa:

• kirjoitus- ja näppäilyvirheet (palo, pallo)
• isot ja pienet kirjaimet (Suomi, suomalainen, Kuolan niemimaa)
• välimerkkien käyttö ja merkityserot (pilkut, pisteet, kaksoispisteet, kysymysmerkit, huutomerkit jne.)
• numeroilmaukset ja niiden taivuttaminen (pienet luvut 1-10 kirjaimin, isommat numeroin, 12:n = kahdentoista, 12:een = kahteentoista)
• lyhenteiden käyttö ja niiden taivuttaminen (Kela, Tre, nro, ADHD, esim.)
• yhdyssanojen kirjoittaminen ja merkityserot (äidinkieli, äidin kieli)
• pronominien viittaussuhteet (joka, mikä, kuka, ketä jne.)
• toiston välttäminen
• sanajärjestys (kissa söi kalan, kalan söi kissa)
• monitulkintaisuus (kielentarkastaja luki silmää räpäyttämättä lähetetyn tekstin)
• informaation kulku tutusta uuteen
• liian pitkät tai liian lyhyet virkkeet
• substantiivirakenteet (tehdä päätös <> päättää, suorittaa opetus <> opettaa)
• lauseenvastikkeiden käyttö (tulin kotiin kävellen <> kävelin kotiin)
• tyylin pysyminen yhtenäisenä

Laadukas kieliasu auttaa erottumaan joukosta myönteisesti. Sujuva kieli antaa kirjoittajastaan luotettavan ja asiantuntevan kuvan. Kun lukija pystyy keskittymään paremmin tekstin sisältöön, myös viesti menee varmemmin perille.

Saattaisit kiinnostua myös näistä